Auttiköngäs talvella

 

Arkivapaan koittaessa yllättäen kehoni ja mieleni täytti tarve päästä hieman luontoon, kuuntelemaan hiljaisuutta ja omia ajatuksiani. Niinpä keitin termokseen nopeasti lämmintä mehua, nappasin viikonloppuna tehdystä mokkapalasta palasen, puukon vyölle ja tulitikut reppuun – ja eikun tielle. Käänsin autoni nokan kantatie 81:lle kohti Kuusamoa. Reilun tunnin päästä olinkin jo Auttikönkään kahvilan pihassa, joka valitettavasti vaikutti olevan vain keskiviikko – sunnuntai. No, ymmärrettävää, olin ainoana pihassa kello 11 jälkeen aamupäivällä. Reppu selkään ja kohti itse köngästä eli vesiputousta. Aina yhtä puhutteleva, ja tämä päänähtävyys on aivan reitin alussa, tavoitettavissa muutamalla askeleella autosta sekä myös esteetön. Hetken vesiputousta ihailleena jatkoin matkaa. Pian huomasin, että olin varustautunut -17 asteeseen hieman köykäisesti housuosatolla. Reisiä ja takapuolta hieman pisteli, mutta ei tuntunut siltä, että paleltumia tulisi. Reitti on lyhyt, mutta talvella on voi kuitenkin sattua mitä tahansa. Talviseen retkeilyyn ei pidä suhtautua liian kevyesti vaan realistisesti. Aloittelevampaa retkeilijää olisin ohjeistanut kääntymään takaisin ja laittamaan lisää päälle, mutta minähän olen niin kokenut, että tunnistan vaaran kyllä helposti (Tämä on itseironiaa, kylmään pitää suhtautua vakavasti!)

Reitti kulkee poukkoilevasti rotkon reunamaa ja hieman kauempana. Alkumatkasta on hienoa ihmetellä joen virtaamista suuressa kanjonissa. Reitti oli hyvin tallaantunut ja aivan hyvin pärjäsi tavallisilla talvikengillä – ei lumikengille tarvetta.

Noin 1,5km päästä aloituksesta oli Auttijoen laavu, johon pysähdyin tulistelemaan, kuuntelemaan tulen rätinää, juomaan lämmintä mehua ja syömään palan mokkapalaa. Puita oli laavulla hyvin. Tätä ei voi sanoin kuvata!

Loppumatka reitistä on aika nousuista, kun noustaan Könkäänvaaran näköalapaikalle. Näköalatornista on upea maisemat yli peräpohjolaisen jokimaiseman. Vielä laskeutuminen lähtöpaikalle kahvilan pihalle. Itse reitin kävelyyn (kellon mukaan 3,28km) kului 49 minuuttia. Nyt oli myös muita saapunut. Muutama henkilöauto, vuokra-asuntoauto sekä jonkin matkailuyrityksen 1+8. Ehkä kytemään jäänyt tuleni helpotti seuraavien retkeä!

 

 

Winter hike at Auttiköngäs

 

Auttiköngäs in Winter

 

 

When an weekday day off arrived, my body and mind were filled with the urge to escape into nature, to listen to the silence and my own thoughts. So, I quickly prepared a thermos of warm juice, grabbed a piece of weekend-baked mocha cake, strapped a knife to my belt, packed matches in my backpack—and off I went. I pointed my car towards Highway 81 in the direction of Kuusamo. Just over an hour later, I arrived at the parking lot of the Auttiköngäs café, which, unfortunately, seemed to be open only from Wednesday to Sunday. Well, understandable—I was the only one there at around 11 in the morning.

 

Backpack on, I headed towards the main attraction: the waterfall itself. Always impressive, and conveniently located right at the start of the trail, accessible with just a few steps from the car. It’s even wheelchair-friendly. After admiring the waterfall for a moment, I continued on my way.

 

Soon, I realized that I was a bit underdressed for -17°C, particularly when it came to my choice of pants. My thighs and backside were tingling slightly, but it didn’t feel like frostbite was imminent. The trail is short, but in winter, anything can happen. One should never take winter hiking too lightly but instead approach it realistically. If I were a less experienced hiker, I would have advised myself to turn back and put on more layers. But of course, I am so seasoned that I can recognize danger easily (This is irony—cold should always be taken seriously!).

 

The trail winds along the edge of the gorge and at times moves a bit farther from it. At the beginning, it was amazing to observe the river flowing through the large canyon. The path was well-trodden, and regular winter boots were sufficient—no need for snowshoes.

 

About 1.5 km into the hike, I reached the Auttijoki lean-to, where I stopped to make a fire, listen to the crackling flames, sip warm juice, and enjoy a piece of mocha cake. There was plenty of firewood available at the shelter. Words can't do justice to the experience!

The latter part of the trail is quite steep as it ascends to the Könkäänvaara scenic viewpoint. From the observation tower, there’s a stunning view over the river landscapes of Peräpohjola.

 

hen, it was time to descend back to the starting point at the café parking lot. The hike itself (according to my watch, 3.28 km) took me 49 minutes. By the time I returned, more people had arrived—several private cars, a rented camper van, and a 1+8 minibus from a travel company. Perhaps the fire I had left smoldering made their trip a little easier!